Kotona!

Jatkan aluksi siitä, mihin viimeksi jäin...


Ompelija kävi keskiviikkoiltana tuomassa mekkoja...ne olivat hirveitä! Ei tiedetty itketäänkö vai nauretaanko..mekot menivät korjattaviksi. Muutama ihan kohtuullinen oli lopputulos...kuka haluaa aitoja afrikkalaisia mekkoja? :)


Torstaiaamuna lähdettiin safariautolla kohti Masai Maran kansallispuistoa. Kyllä köröteltiinkin, monenlaisia teitä ja hökkelikyliä ja Kisin kaupungin sekamelskaa. Loppumatkasta ruvettiin pongailemaan eläimiä, ensimmäinen taisi olla seepra. Melkein 9 tunnin ajon jälkeen saavuimme Fig tree campiin. Telttamme sijaitsi joen partaalla ja joessa asusti hippoja ja krokoja. Teltan takaosaan oli rakennettu ihan siisti vessa ja suihku. Yöllä telttaan kuului virtahepojen karjahtelua.


Jo tuloiltana kävimme ensimmäisellä ajelulla savannilla. Nähtiin paljon elefantteja, antilooppeja, virtahepoja ym. Seuraavan aamun ajelulla seurasimme aitiopaikalta savannin jokapäiväistä näytelmää: leijonalauma söi muristen ja karjahdellen puhvelia. Lähistöllä odottivat vuoroaan hyeenat ja sakaalit ja läheisessä puussa korppikotkat. Aivan kuin luontofilmissä olimme nähneet. Ilta-ajelulla leijonat olivat poistuneet, ne maata kellottelivat mahat täynnä läheisessä heinikossa ja hyeenat, sakaalit ja korppikotkat olivat aterioimassa. Kuului aikamoinen rouske, kun hyeenat purivat luita poikki. Norsulaumaa seurattiin myös ja paljon muitakin eläimiä nähtiin.


Aamuajelun jälkeen loikoilimme reilun tunnin pienen uima-altaan äärellä lueskelemassa - tämä olikin ainoa auringonottosessio koko reissulla :) 


Ilta-ajelun jälkeen mentiin illalliselle ja olimme sopineet ravintolan porukoitten kanssa yllätyksestä 50-vuotiaalle Tapiolle. Illallisen jälkeen tanssivat ja maalatut alkuasukkaat tulivat keittiön ovesta ja kantoivat kakkua, jossa luki Happy birthday Tapio. Tapsa oli tosi yllättynyt ja iloinen!


Seuraavana aamuna aloitimme kotimatkan. Alkumatkasta vierailimme masai-kylässä, joka oli - no - aika kamala. Majat oli tehty lehmänlannasta ja ne olivat pimeitä ja savuisia. Osa eläimistä asui samoissa tiloissa. Likaiset lapset istuivat lantaläjien keskellä, kärpäsiä silmät täynnä. Naiset kantoivat vesiä ja tekivät taloustöitä, miehet palloilivat värikkäissä masai-huiveissaan. Heimon jäsenten arvo näkyi korvanlehtien koristelussa - montako leijonaa on tappanut jne. Korvanlehdistä tosin ei voi oikein puhua, ne oli rei'itetty ja venytetty niin, että ne roikkuivat melkein olkapäällä. Kylässä oli polygamia, eli miehellä voi olla useampiakin vaimoja ja vaimot nukkuvat eri majoissa. Mies sitten illan tulleen miettii, mihin mökkiin menisi.


Paluumatka olo piiitkä, piiitkä ja pölyinen. Iso osa matkasta ajettiin pitkin pientaria, koska tie oli niin huono. Kun päästiin lopulta päällystetylle tielle, se johti halki kauniiden maalaismaisemien, teeviljelmiä oli vuorten ja kukkuloiden rinteillä. Kun sitten viimein saavuttiin Kisumun lentokentälle matkaa oli tehty noin 9 tuntia. Kun pyyhkäisin kasvojani nenäliinalla, se muuttui aivan hiekanruskeaksi. Nenä ym. oli täynnä hiekkaa. Väsyneitä lensimme Nairobiin ja siellä yövyimme ystävällisen lääkäripariskunnan kodissa ja aamuvarhaisella taas sitten lentokentälle. 


Lento Nairobista Lontooseen oli elämäni hankalin lentomatka. Lento kesti 9 tuntia ja heti alkumatkasta minua rupesi paleltamaan aivan valtavasti, tärisin ohuiden vilttien alla. Sitten tuli myös pahoinvointia, mutta onneksi ei ripaskaa, se olisikin ollut hauskaa lentokoneen vessassa. :) No Lontooseen saavuttiin kymmenen minuuttia myöhässä ja jatkolento oli ylibuukattu, joten osa porukastamme jäi siis Lontooseen yöksi. Olipa hauskaa, kun kuume rupesi jälleen nousemaan siellä kentällä. Järjestelyt tuntuivat kestävän vaikka kuinka pitkään, mutta lopulta pääsimme siistiin lentokenttähotelliin ja minä painuin peitteiden alle vaatteet päällä. Yöllä havahduin jossain vaiheessa ja jätin farkut pois. Aika kiva pitää samoja vaatteita monta päivää :) Illalla aloitin myös malarialääkityksen 4x annoksella ja Zithromax-kuurin, jos tauti olisikin jokin vatsapöpö. Aamulla pystyin jo syömään vähän jogurttia ja tämä matkustuspäivä onkin jo ollut helpompi. Nairobissa pistin kuumemittarin ruumaan meneviin tavaroihin, joten sitä ei (onneksi) ollut käytettävissä korkeimpien kuumepiikkien aikan. Tänään, kun oli vain lievä vilu, oli lämpö enää 38,4. Ostimme siis mittarin uuden Lontoosta. 


Helsingistä Joensuuhun ajelu oli ihanaa läpi alkukesäisen vihreän maiseman. Vaikka kunto ei vielä paras mahdollinen ollutkaan, olin niin innoissani päästessäni kotiin. Tavarat jätettiin pihalle myrkytykseen ja kohta seisoin lämpimän suihkun alla piiitkäään!!!


Paljon on vielä pureskeltavaa tällä matkalla nähdystä ja koetusta. Voimattomuus kaiken edessä on yksi asia: et voi mitenkään parantaa näiden lasten elämää, mutta hetkellistä iloa voit tuoda. Päätimme ottaa autettavaksemme pienen 8-vuotiaan tytön, joka oli ollut sairaalassa kädet paketissa tammikuusta lähtien. Käsien paketointiin oli järkyttävä syy. Tytön äidiltä oli hävinnyt 20 sillinkiä, eli 0,2 euroa. Hän epäili tytön ottaneen rahan ja kostoksi hän hankki parafiinia ja petrolia ja sytytti tytön molemmat kämmenselät palamaan. Hilve teki ison työn korjatakseen vahinkoja. Yksi sormi jouduttiin poistamaan ja laittamaan ihonsiirteitä ja rautapiikkejä käsiin. Nukutusainehorteissaan tyttö huusi: mama, mama, why?
Hän on fiksu tyttö, osaa jo lukea englanniksi ja oli siis käynyt 2-3 vuotta koulua. Ostimme hänelle kirjoja ja annoimme vaatteita. Oli hellyttävää nähdä, kun hän sitten nukkui Nalle Puh -huivi ja pehmolelu kainalossaan. Isoäiti oli lapsen luona sairaalassa, oma äiti oli paennut poliiseja.


Ainoa tapa auttaa tämänkaltaisia lapsia on maksaa lukukausimaksut johonkin sisäoppilaitokseen ja kustantaa hänelle kouluvaatteet. Kouluvaatteet maksavat jonkun kympin ja lukukausimaksut hieman enemmän. Tämä voisi olla hyvä projekti vaikka työpaikallamme.


Nyt lähden nukkumaan omaan pehmoiseen sänkyyn ja laitan huomenna kuvia tulemaan.

Viimeinen päivä Kendu Bayssa

Puolitoista viikkoa on kulunut nopeasti ja eilen illalla pakkailimme jo laukkuja huomista safarille lähtöä varten. Pakkaukset suoritimme pitkälti otsalamppujen valossa - sähköt pätkivät taas pitkin iltaa. Iltapimeällä juoksin kumpparit jalassa ulkosuihkussa, taskulampun valossa sielläkin. Paluumatkalla ihailin kirkkaita tähtiä ja kuuntelin kaskaiden sirkutusta. 

Illalla joskus säikähtää, kun musta mies norkoilee pihalla - se on vain vartija.

Maanantaina aamulla minulle sitten väkerrettiin afrikkalaiset letit :) En ole vielä oikein tottunut niihin, ovat aika paljon tummemmat kuin minun omat hiukseni. Jatkot on tehty sisalista, joten ihan luonnontuotetta on päässä! Taidan purkaa ne välittömästi, kun tulen Suomeen, heh heh.

Maanantaina iltapäivällä olimme Juhan kanssa mobiiliklinikan mukana eräässä kylässä. Matkaa tehtiin isolla koppiautolla. Takakopissa olimme me + noin 20 opiskelijaa, iloista meininkiä. Perillä nostettiin pöytä pihalle ja siihen tuli kirjautumispaikka. Paikalla kävi 15 äitiä lapsineen. Vauvoja punnittiin, rokotettiin ja äideille annettiin ehkäisyvalistusta ja ehkäisyruiskeita sekä AIDS-valistusta. Arvokasta työtä!

Eilen iltapäivällä vierailimme orpokodissa (oikeastaan orpojen koulussa) - vaikuttava käynti. Orpoja lapsia oli 68 ja he asuvat sijaisperheissä ja käyvät koulua tässä orpokodissa. Siellä on opettajia ja hoitajia, koska pienimmät olivat vajaa 2-vuotiaita ja vanhin 11-vuotias. Useimman orpouteen oli syynä AIDS ja monet lapset olivat HIV-positiivisia. Lapset esittivät ohjelmaa; lauluja, runoja ja näytelmän, miten orpokotiin joudutaan. Vaatteet, jotka sinne vein, tulivat tosi tarpeeseen! Tekisi mieli organisoida uusi keräys tähän kohteeseen. Veimme myös limpparia, pullaa ja keksejä sekä pallon. He antoivat luvan julkaista kuvia blogissa, varmaankin saadakseen mahdollisia uusia tukijoita. 

Vastikään oli saatu rakennettua uusi koulu: se oli kookas savimaja, joka jakaantui kolmeen luokkahuoneeseen. Ikkunat oli rakennettu kepeistä, eikä laseja ollut. Itse orpokoti sijaitsi kauniissa maastossa, niityn reunassa, pihalla oli isoja kiviä ja vuohet laidunsivat pienen aidan takana. Tie oli niin huono, että kävelimme puolisen kilometriä loppumatkasta. Niin, ja auto särkyi tietenkin matkalle jne. :)

No, tänään heräsimme taas kukkojen kieuntaan, kuten joka aamu täällä. Olemme tehneet pitkän ja perusteellisen aamukierron, koska samalla lääkärit opettavat haavojen ym. hoitoa paikallisille lääkäreille ja hoitajille. Nyt lähden leikkaussaliin, tänään on paljon kipsien ja siteiden vaihtoa. Illaksi klo 17-18.30 olemme tilanneet paikalliselta pitopalvelulta ruuat 40 henkilölle eli sairaalan työntekijöille. Partyt ovat meidän talomme pihalla ja ne loppuvat hämärän laskeutessa, ennen malariasääskien ilmaantumista. Huomenaamulla klo 7 safariauto noutaa meidät ja matkaamme kohti Masai Maran luonnonpuistoa. Siellä pitäisi olla ihan luxusleiri, eli lomaosuus alkakoon sitten!

Sunnuntaiaamuna aloitamme kotimatkan ja maanantaiaamuna toivottavasti olemme jo kotona. Kiitos kommentoijille ja palataan...kirjoittelen viimeistään kotikoneelta ja laitan kuvia.

Päivi

Sunnuntaita

Hei taas!

Heti alkuun täytyypi sanoa, ettei kuvia taida tulla ennen kotiinpaluuta...

Mutta täällä on mennyt hyvin. Taas on muutama päivä vierähtänyt täällä päiväntasaajan tuntumassa. Kuumaahan täällä keskipäivällä on, mutta harvoin silloin ulos pääsemmekään. Illansuussa sitten ennen pimeän laskutumista on kiva lueskella varjossa. Olipas toistoa täällä täällä...

Perjantaina teimme ihan tiukan työpäivän: haavahoitoja, siteenvaihtoja, kipsauksia. Syömään pääsimme klo 14 tienoissa ja miehet eivät ehtineet ollenkaan syömään. Iltapäivällä ompelija otti mittoja mekkoja varten, kova tinkiminen tavan mukaan ja lopputuloksena noin 10 € / mekon ompelu. Saara, sinäkin saat väljän mekon, heh heh...

Illansuussa oli kova futismatsi vammaisten koulun oppilaita vastaan. Voi sitä riemua! Hävittiin 4-2, vaikka vastustajilla oli proteesijalkoja, kampurajalkoja ja muita sairauksia. Mistä se lasten riemu ja energia pulppuavatkaan? Tämän jälkeen päästiin ulkosuihkuun ja SUIHKUSTA TULI HAALEAA VETTÄ; JEEEE! Sain selkäni kasteltua toisen kerran tällä reissulla. :)

Lauantai oli vapaapäivä, joten nousimme jo klo 6.30 ja lähdimme varhaiselle aamulenkille pitkin maantietä. Poikkeasimme joelle ja kiertelimme polkuja. Paimenia ja karjaa tuli vastaan. Aamupäivällä kävimme kirkossa, ja sitten lähdin naapurin tyttöjen kanssa Kisumuun hankkimaan kirjoja ym. tarvikkeita sairaalan lapsille ja tuliaisia kotiin. Muu porukka lähti retkelle kuumille lähteille. Etsin myös kampaajan pyynnöstä vaaleita hiusjatkeita itselleni, mutta - yllätys yllätys - niitä ei löytynyt. :)

Tänään olin lastenosaston aamukierron jälkeen synnytysosastolla kierrolla, mielenkiintoista! Dr. Deede oli leppoisa ja nauravainen lääkäri, joka lempeästi ohjasi kätilöopiskelijoita kierrolla. Osastolla oli normaalisti synnyttäneitä, sektoituja sekä gyn. infektiopotilaita. Toksemia on harvinainen täällä, mutta lennosta oli tullut yksi helppikin. Kaksosvauvat jaksoivat hyvin, syntyivät hätäsektiolla viikolla 32.

Salissa oli yksi synnyttävä äiti SGA ilman supistuksia. Täydet viikot ja vastaa viikkoja 29. Torvella kuunneltiin äänet ja tehtiin jännittävä ultrasound pienenpienellä kannettavalla laitteella. Kovasti opiskelijat ihmettelivät sitä. Kysyin lääkäriltä tehdäänkö täällä liikelaskentaa ja kyllä tehdään! Sanoin, että menetelmää on kehitelty meidän sairaalassamme Joensuussa, ÖHÖM.

Okei, tapaan kampaajan tänään klo 16, eli illan futismatsi jää minulta väliin. Huomenna iltapäivällä menemme mobiiliklinikan mukaan, tiistaina iltapäivällä olemme menossa orpokotiin viemään tarvikkeita. Keskiviikkona ei ole enää leikkauksia, on vaan haavojen hoitoa, kipsauksia ja illaksi olemme järjestäneet partyt sairaalan henkilökunnalle. Se onkin sitten pakkauspäivä. Koetan viestitellä vielä ennen safarille lähtöä.

Tähän asti olemme säilyneet terveinä, itikat pistelevät jkv, toivotaan ettei niistä moni ole malariasääski, mutta kyllähän me Malaronea popsitaan.

Rakkaat terveiset kotiporukoille ja työkavereille ja ystäville!

päivi

Hei taas!

Eilen tuli yllättäen vapaa iltapäivä, koska sairaalasta olivat "sattuneet antibiootit loppumaan", eli kukaan ei ollut välittänyt niitä hankkia. Silloin ei tietenkään voi leikatakaan ja Tapio neuvotteli tiukasti johdon kanssa, että leikkaukset loppuvat tähän, ellei antibiootteja ilmaannu. No tänään oli sairaalan apteekki  niitä pullollaan! Ja oli myös tiukka työpäivä. Miehet ja Hilve ovat vielä leikkaussalissa, me Laurenin kanssa lähdettiin ennen viittä pois. Itse olin tänään kierrolla vaihtamassa sidoksia Hilven kanssa, leikkaussalissa avustamassa ja myös valokuvaamassa erästä liikuttavaa leikkausta. En tiedä voinko sitä tässä kertoa, ehkä kerron siitä myöhemmin...

Tänään olin myös seuraamassa synnytystä, koneet eivät olleet riesana synnytyssalissa ;) Paljolti samalla tavalla synnytystä hoidettiin kuin Suomessakin. Imuna toimi samanlainen pumppu, joka taitaa olla niistäjänä vauvoilla meillä. Ääniä ei kuunneltu missään vaiheessa ja multiparallakin kohdunsuuta tarkastettiin 4 tunnin välein. Eli rauhassa sai edistyä itsekseen, eikä ktg hälytellyt vedenmenon jälkeenkään.

No, koska eilen oli siis yllättäen vapaa iltapäivä, huristelimme rämällä pakettiautolla kaikki 8 henkilöä Kisumuun, eli isompaan kaupunkiin reilun tunnin ajomatkan päähän. Toreilla tingittiin kangaspalasista ja lapset ostivat puueläimiä ja koruja myytäväksi Suomessa. Tosin me ostettiin jo illalla heiltä muutamia näistä tuliaisiksi, kun torilla oli huomattavasti hankalampaa katsella rauhassa. Niin ja jotenkin siellä kojuilla ne näyttivät rihkamilta, mutta asunnolla aivan kivoilta. Tosin aikamoisen voiton tenavat käärivät! ;)

Nyt meillä on tuolla kämpillä kampaaja. joka tekee pikkulettejä pidennyksineen. Olen pohtinut, tohdinko ottaa, kääääk???? Maksaisi ihan 7-10 euroa ja olisivat aidot afrikkalaiset. Kaikki meidän porukan femalet ottavat ne. Mut sopiiko ne tulevalle mummolle?;)

Tänäänkin on herätty kuuden jälkeen, kuten joka aamu ja nukkumaan mennään viimeistään kymmeneltä. Eikä yhtään ole tarvinnut unta houkutella. En ole ehtinyt myöskään kuvia siirtämään, enkä ole varma onnistuuko se ylipäätään - tämä on sairaalan rakennusinsinöörin (Pekan) toimistossa oleva kone.

Mutta kirjoittelen taas joku päivä, asiaa olisi paljon, mutta päästän Laurenin vuorostaan koneelle.

Kohta lähdemme illalliselle, siellä on todennäköisesti riisiä, soijaa, papuja yms. kuten joka päivä. Keittiöön emme uskalla juuri astua, koska se on torakoiden kotikenttää...

Voikaa hyvin!

Päivi

Kendu Bayssa

Jambo!

Tervehdys helteisestä Keniasta. Matka meni hyvin, vaikka pitkä ja puuduttavahan se oli. Kisumusta meidät haettiin henkilöautolla ja sairaalan ambulanssilla. Hieman jännittävä tämä automatka oli, tiellä oli "hidasteita", jotka olivat todella korkeita - auto kierteli niitä poikittain ja penkan puolelta - välillä sitten mittari nousi 120 tasolle. Tienvarrella oli paljon karjaa, vuohia ja nautoja, joita paimenet paimensivat ja paljon kojuja ja ihmisiä värikkäissä vaatteissaan. Loppumatka oli kiemuraista ja kuoppaista soratietä, mutta hyvin perille päästiin.

Asumme isossa talossa, jossa siis yhdessä huoneessa Hakalat, yhdessä Laura (au-pair Keniasta, hoitaa lapsia) ja Lauren (Hakaloiden ystävä USA:sta) ja yhdessä me. Taloudenhoitajamme on Pamela ja myös kahden naapuritalon asukkaat tulevat aterioimaan meidän taloomme. Naapurissa asuu Pekka, joka valvoo uuden leikkaussalin rakentamista ja hänen vaimonsa Pirkko, joka toimiin paitsi sihteerinä, myös "yleismiesjantusena" ja hän tietää kaiken tietämisen arvoisen Kendu Bayn sairaalan alueen käytännöistä. Nukumme hyttysverkkojen alla alkeellisessa huoneessa, suihkua ei ole, mutta hanasta tulee vettä vatiin. Aika likaista on ja talossa on torakoita. Yksi meni Sinin lainaamaan matkalaukkuun eilen, mutta Hilve otti sen illalla pois ;)

Eilen oli sitten ensimmäinen työ- ja tutustumispäivä Kendu Bayn sairaalassa. Aamulla olin mukana lääkärinkierrolla pediatrisella osastolla. Tapio ja Hilve tutkivat pieniä potilaita, päättivät ketä leikataan sinä päivänä ja tarkastivat Tapion ja Erkin viime viikolla leikkaamia potilaitaja vaihtoivat sidoksia. Suuri osa lapsista on CP-vammaisia, joilla on vaikeita virheasentoja raajoissa. Myös palovammapotilaita on paljon. Juha toimi kirjurina ja edellisviikolla hän avusti leikkaussalissa ja tutki sisätautipotilaita.

Kierron jälkeen menin Maternity-klinikkaan, joka piti siis sisällään odotukseen ja synnytykseen liittyviä tiloja. Tästäkin vierailusta voisin kirjoittaa melkein kirjan, mutta koetan tiivistää näkemääni muutamaan lauseeseen. Tilat olivat hyvin vaatimattomat, mutta niitä siivottiin ahkerasti. Sänkyjen päällä oli vain tummanvihreät keinonahkapäällysteet. Henkilökunta oli hyvin ystävällistä ja kertoi mielellään työstään. Kätilöt olivat miehiä, muutamia naisia näkyi myös, suurin osa sh-opiskelijoita. Tavallisesti Keniassa synnytetään kotona, mutta jos tilanne komplisoituu, hakeudutaan sairaalaan. Usein joudutaan sektioon edes äidin pelastamiseksi. Toinen syy kotisynnytyksiin on raha, jos tulee sairaalaan, se maksaa hieman. 

Osastolla oli edellisyönä sektoitu nainen kaksosten kanssa, siellä hän hoitajan avustuksella pesi vauvojaan. Osastolla oli myös erillinen ikkunallinen koppi, jossa oli keskoskaappi. Siellä yksi suloinen 7-kuinen vaiva uinui. Osa isosta huoneesta oli väliseinällä jaettu odottaville, osa synnyttäneille. Pieni huone oli myös eristyspotilaille.

Tämän jälkeen menin leikkaussaliin ja Juha poisti pieneltä alle yksivuotiaalta tytöltä ylimääräiset sormet. Tälle pienelle tytölle vein leikkauksen jälkeen Eliaksen antaman lelun, eli se meni tärkeään kohteeseen. Pieniä vaatteita annan lastenosastolle ja synnytyssalin vauvoille.

Illansuussa kävimme vammaisten koulussa ja asuntolassa. Veimme kyniä, kumeja ja kirjoja sekä ilmapalloja, joista syntyikin tosi riemu! Lisäksi annoimme koripallon ja jalkapallon ja miehet haastoivat pojat jalkapallo-otteluun perjantaina. Tästä käynnistä jäi mieleen leveät hymyt ja surulliset silmät...

Illalla kävimme saunassa :) Naapurin pihassa oli pieni sauna puun alla ja aaltopellistä tehty suihkukoppi. Kylmää vettä tuli pienenä norona keskeltä suihkua, mutta sain kuitenkin selkääni kasteltua ensimmäisen kerran viime perjantain jälkeen :) Koska oli pimeää, menimme taskulamppujen valossa ja kumpparit jalassa saunomaan - myös suihkussa taskulamppu antoi valoa.

Tänään olin myös kierrolla ja synnytysklinikassa sekä perhesuunnitteluneuvolassa. Sovimme, että lähdemme maanantaina kiertävän mobiiliklinikan mukaan kyliin pitämään neuvolaa.

Mutta nyt täytyy lähteä syömään, kirjoittelen taas lisää ja yritän laittaa valokuvia, joita - yllätys yllätys - on otettu aika paljon.

päivi

Laukut pakattu

No niin, nyt on laukut pakattu ja punnittu. Jotain jouduin isosta laukusta pois ottamaan, kun meinasi liiaksi ylipainoa tulla. Aika paljon järjestettäviä asioita jäi vielä tälle päivällekin, vaikka mielestäni olen koko viikon niitä tehnyt. Nurtsit on ajeltu ja kukat kasteltu, kotimiehet opastettu ja puutarhaa ihailtu. Omenapuut kukkivat ja huolestuttavasti lumipalloheisien pallerotkin pullistuvat...älkää kukkiko vielä reissumme aikana, pliiiiis! Onneksi sireenien nuput ovat vielä aika pieniä.


Juha soitteli taas ja siellä kaikki hyvin. Olivat käyneet "saunassa" nyt illalla, siellä oli jo täysin pimeää - täällä aurinko vielä paistaa.


Eli vietämme tämän kesän kesälomastamme kaksi-kolme viikkoa Keniassa. Työskentelemme Kendu Bayn sairaalassa, joka sijaitsee Lounais-Keniassa, Victoria-järven läheisyydessä. Sairaala on ymmärtääkseni Adventtikirkon avustuksella toimiva, melko suuri ja monenlaista toimintaa sisältävä. Sairaalassa on mm. miesten-, naisten- ja lastenosasto, leikkaussali ja kirurginen osasto. Myös synnytysosasto sairaalasta löytyy sekä AIDS-klinikka. Sairaalan yhteydessä on myös kouluja. 


Minua kiinnostaa myös ns. mobiiliklinikat, joka käytännössä tarkoittaa kuorma-autolla liikkuvaa neuvolaa, joka pysähtyy kylissä. Tutkimushuoneena on esim. viltti puun alla.


"Lomamme" pari viimeistä päivää ja yötä vietämme safarilla, Fig tree campissa. Se löytyy myös netistä, jos haluatte käydä kurkistamassa.

Toivotaan, että matka sujuu hyvin, eikä pahempia sairauksia tai muita äksidenttejä sattuisi.


Lähdemme huomenaamulla matkaan ja lennämme Lontoon kautta Nairobiin ja sieltä sisäisellä lennolla Kisumuun. Miesten pitäisi olla vastassa siellä ja sitten köröttelemme vielä tunnin verran sairaalalle. 


Nettiin pääsy perillä lienee mahdottomuus, mutta päivittelen blogiani mahdollisuuksien mukaan...


Kuchukua marafiki huduma!

Viestejä Keniasta

Hyvin oli miesten matka sujunut, vain yksi 35 ml liian suuri aurinkovoideputkilo oli lentänyt roskiin Lontoon koneenvaihdon yhteydessä. 
Eilen oli Juhan ja Tapion ensimmäinen työpäivä ja se oli alkanut klo 7 ja kestänyt klo 22 asti. Juha oli avustanut kirurgia ja ortopedia ja he olivat tutkineet lähes 70 potilasta poliklinikalla. Tänään sitten lähes samanpituinen päivä leikkaussalissa. Ääni puhelimessa oli väsynyt, mutta myös innostunut. Erilaista kuin kardiologin työ yleensä.


Keniassa meillä on yhteinen talo Tapion, Hilven ja lasten kanssa ja siellä on oma apulainen taloudenhoitajana. Hän valmistaa ruuat, siivoaa ja pesee pyykit. Vettä ei ole suihkusta tullut, joten pienillä vatipesuilla pojat ovat iltasuihkunsa hoitaneet :)


Täällä kotomaassa selvittelin tänään puhelin- ja nettiasioita Elisalla. Nettiin ei Kendu Bayssa oikein pääse tai se maksaa maltaita. Ehkäpä viikonloppuna pääsen käymään nettikahvilassa Kisumussa. Ainakin voin ladata kuvia iPadiin ja siirrellä sitten myöhemmin blogiini.


Vähän väsynyt päivitys, koska kello alkaa olla kohta 23. Mutta laitan vielä lähtötunnelmia kehiin muutaman päivän kuluttua, kun laukut on pakattu ja matka alkaa. Hyvää yötä!