keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Viimeinen päivä Kendu Bayssa

Puolitoista viikkoa on kulunut nopeasti ja eilen illalla pakkailimme jo laukkuja huomista safarille lähtöä varten. Pakkaukset suoritimme pitkälti otsalamppujen valossa - sähköt pätkivät taas pitkin iltaa. Iltapimeällä juoksin kumpparit jalassa ulkosuihkussa, taskulampun valossa sielläkin. Paluumatkalla ihailin kirkkaita tähtiä ja kuuntelin kaskaiden sirkutusta. 
Illalla joskus säikähtää, kun musta mies norkoilee pihalla - se on vain vartija.

Maanantaina aamulla minulle sitten väkerrettiin afrikkalaiset letit :) En ole vielä oikein tottunut niihin, ovat aika paljon tummemmat kuin minun omat hiukseni. Jatkot on tehty sisalista, joten ihan luonnontuotetta on päässä! Taidan purkaa ne välittömästi, kun tulen Suomeen, heh heh.

Maanantaina iltapäivällä olimme Juhan kanssa mobiiliklinikan mukana eräässä kylässä. Matkaa tehtiin isolla koppiautolla. Takakopissa olimme me + noin 20 opiskelijaa, iloista meininkiä. Perillä nostettiin pöytä pihalle ja siihen tuli kirjautumispaikka. Paikalla kävi 15 äitiä lapsineen. Vauvoja punnittiin, rokotettiin ja äideille annettiin ehkäisyvalistusta ja ehkäisyruiskeita sekä AIDS-valistusta. Arvokasta työtä!

Eilen iltapäivällä vierailimme orpokodissa (oikeastaan orpojen koulussa) - vaikuttava käynti. Orpoja lapsia oli 68 ja he asuvat sijaisperheissä ja käyvät koulua tässä orpokodissa. Siellä on opettajia ja hoitajia, koska pienimmät olivat vajaa 2-vuotiaita ja vanhin 11-vuotias. Useimman orpouteen oli syynä AIDS ja monet lapset olivat HIV-positiivisia. Lapset esittivät ohjelmaa; lauluja, runoja ja näytelmän, miten orpokotiin joudutaan. Vaatteet, jotka sinne vein, tulivat tosi tarpeeseen! Tekisi mieli organisoida uusi keräys tähän kohteeseen. Veimme myös limpparia, pullaa ja keksejä sekä pallon. He antoivat luvan julkaista kuvia blogissa, varmaankin saadakseen mahdollisia uusia tukijoita. 

Vastikään oli saatu rakennettua uusi koulu: se oli kookas savimaja, joka jakaantui kolmeen luokkahuoneeseen. Ikkunat oli rakennettu kepeistä, eikä laseja ollut. Itse orpokoti sijaitsi kauniissa maastossa, niityn reunassa, pihalla oli isoja kiviä ja vuohet laidunsivat pienen aidan takana. Tie oli niin huono, että kävelimme puolisen kilometriä loppumatkasta. Niin, ja auto särkyi tietenkin matkalle jne. :)

No, tänään heräsimme taas kukkojen kieuntaan, kuten joka aamu täällä. Olemme tehneet pitkän ja perusteellisen aamukierron, koska samalla lääkärit opettavat haavojen ym. hoitoa paikallisille lääkäreille ja hoitajille. Nyt lähden leikkaussaliin, tänään on paljon kipsien ja siteiden vaihtoa. Illaksi klo 17-18.30 olemme tilanneet paikalliselta pitopalvelulta ruuat 40 henkilölle eli sairaalan työntekijöille. Partyt ovat meidän talomme pihalla ja ne loppuvat hämärän laskeutessa, ennen malariasääskien ilmaantumista. Huomenaamulla klo 7 safariauto noutaa meidät ja matkaamme kohti Masai Maran luonnonpuistoa. Siellä pitäisi olla ihan luxusleiri, eli lomaosuus alkakoon sitten!

Sunnuntaiaamuna aloitamme kotimatkan ja maanantaiaamuna toivottavasti olemme jo kotona. Kiitos kommentoijille ja palataan...kirjoittelen viimeistään kotikoneelta ja laitan kuvia.

Päivi




2 kommenttia:

  1. Terve taas,
    Yritän taas uudestaan kommetoida! Hienoja kokemuksia ja mukavasti kirjoitettu. Eikö tunnukin Suomen olot lepposilta ja valitukset turhanpäiväisiltä. Ihminen on vaan sellainen, että elää omaa eläämäänsä ja unohtaa helposti muun maailman ilot ja murheet.
    Kävin eilen valokuvanäyttelyssä, jonka teemana oli ihmisten erillainen huoli ja hätä eri puolella maapalloa. Afrikasta oli monta kuvaa, tuli blogisi mieleen. Minun seikkailuni vieraalla maalla ovat täysin itsekkäitä. Tanskaliset vaikuttavat rennoilta ja hyvin toimeentulevilta. Kadulla liikkuessa suuri riski on jäädä pyörän alle, ajava kovaa ja puhuvat samalla kännykkään!
    Risto on jo ollut töissä pari tuntia, minä lähden junalla Luisianaan taidetta ihaulemaan, matkaa n. 50km.
    Mukavaa lomaa teille molemmille. Olette taas kokemuksen rikkaampia kun palaatte kotimaahan. Pitäisiköhän käydä Karen Blixenin kotimuseossa?
    T. Vuorotteluvapaalainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vuorotteluvapaalainen, kiva kuulla sinusta!
      Ollaan monia kokemuksia rikkaampia, se on totta ja sulattelu vie varmaan aikansa. Ainakin arvostaa näitä kotimaan itsestäänselvyyksiä: puhtautta ja puhdasta vettä. Blixenissä emme ehtineet käymään, koska olimme Nairobissa vain yhden yön.

      Nauttikaa te reissustanne, maisemista ja taiteesta! Terveiset Ristolle!

      päivi

      Poista