Viestejä Keniasta

Hyvin oli miesten matka sujunut, vain yksi 35 ml liian suuri aurinkovoideputkilo oli lentänyt roskiin Lontoon koneenvaihdon yhteydessä. 
Eilen oli Juhan ja Tapion ensimmäinen työpäivä ja se oli alkanut klo 7 ja kestänyt klo 22 asti. Juha oli avustanut kirurgia ja ortopedia ja he olivat tutkineet lähes 70 potilasta poliklinikalla. Tänään sitten lähes samanpituinen päivä leikkaussalissa. Ääni puhelimessa oli väsynyt, mutta myös innostunut. Erilaista kuin kardiologin työ yleensä.


Keniassa meillä on yhteinen talo Tapion, Hilven ja lasten kanssa ja siellä on oma apulainen taloudenhoitajana. Hän valmistaa ruuat, siivoaa ja pesee pyykit. Vettä ei ole suihkusta tullut, joten pienillä vatipesuilla pojat ovat iltasuihkunsa hoitaneet :)


Täällä kotomaassa selvittelin tänään puhelin- ja nettiasioita Elisalla. Nettiin ei Kendu Bayssa oikein pääse tai se maksaa maltaita. Ehkäpä viikonloppuna pääsen käymään nettikahvilassa Kisumussa. Ainakin voin ladata kuvia iPadiin ja siirrellä sitten myöhemmin blogiini.


Vähän väsynyt päivitys, koska kello alkaa olla kohta 23. Mutta laitan vielä lähtötunnelmia kehiin muutaman päivän kuluttua, kun laukut on pakattu ja matka alkaa. Hyvää yötä!

Tänä aamuna aurinko paistaa, tuomi kukkii ja linnut laulavat. Eilen mäntysuovalla jynssätty terassi tuoksuu avoimesta takaovesta... 
Saattelin juuri Juhan matkaan kohti Afrikkaa ja viikon kuluttua on suunnitelmissa lähteä sitten itse perästä.


Eilen olikin hektinen ilta valmisteluissa matkaa varten. Ensin käytiin matkatovereiden luona suunnittelemassa pakkausasioita ym. käytäntöjä ja jaettiin tavaroita eri laukkuihin. Mukaan on lähdössä paljon sairaalatarvikkeita: hanskoja, haavataitoksia, työasuja yms. Omaan laukkuuni pakkaan aika paljon vaatteita lapsille, kiitos vielä niiden lahjoittajille! Ja käsimatkatavaroihin piti saada oikeastaan kaikki ensimmäisen viikon aikana tarvittavat tavarat. Eli laukut olivat valmiit klo 1 yöllä :) Aamulla vielä kertailtiin hyttysiltä suojautumista ja muita käytännön asioita. "Muistathan aurinkovoiteet, muistathan pitää matkalaukun kiinni myös asunnossa, muista ottaa malarialääkkeet ruuan kanssa..."


Eli miehet lähtivät tänään ja me naiset ja lapset sitten viikon kuluttua. On jännittävää saada Juhalta tietoja ja tunnelmia, kunhan he ovat saapuneet perille huomenna iltapäivällä. Millainen asunto, millainen sää, millaiset fiilikset...ja ensi kokemukset töistä sitten maanantaina.

Rokotteita, lääkkeitä ym. rohtoja

Eilen kävimme apteekissa toisen kerran reissulääkkeitä hankkimassa. Ensimmäisellä kerralla hankimme keltakuume- ja meningokokkirokotteet ja mieheni Juha lisäksi tehosti polion ja tetanuksen. Eli minulle pistettiin kaksi ja Juhalle neljä piikkiä :) Saimme uudet hienot kansainväliset rokotuskortit, joissa jo ammattimme vuoksi oli ihan mukavasti merkittyjä rokotteita entuudestaan.
Eilen hankimme malarialääkkeet ja suun kautta otettavat lavantautirokotteet sekä muutamia antibioottikuureja. Lisäksi maitohappobakteerivalmisteita. Apteekkiin hurahti siis yli 500 €...


Olemme myös ottaneet matkalaukut esille - siis jo pari viikkoa sitten - oonko vähän innoissani...en vaan järjestelmällinen ;) Molempien isot matkalaukut ovat avoinna lattialla ja käsimatkatavaroille pienemmät. Niihin sitten heitellään tavaroita ja välillä inventoidaan mitä puuttuu. Olen hankkinut hyttysmyrkkyjä, pyretriinikäsitellyn kookkaan verkon sängyn päälle, pokkareita, taskulamppuja (molemmille otsalamput ja taskulamput), Crocksin kevyet "kumisaappaat", käsihuuhteita jne. Kaikki tärkeät jutut pitäisi saada mahtumaan käsimatkatavaroihin, kun ruumassa kulkevien laukkujen perilletulosta ei aina täyttä varmuutta useamman lennon reiteillä ole.


Isoihin laukkuihin pakataan viemisiä sekä sairaalaan että paikallisille lapsille. Olen saanut työkavereilta ja hankkinut kirppiksiltä lasten hyväkuntoisia vaatteita - pessyt ja silitellyt niitä vietäväksi uusille omistajilleen. Itsellemme pakkaamme suojavaatteita ja hanskoja ym. tarvikkeita sairaalassa työskentelyä varten.


Kerron myöhemmin lisää taustatietoa Keniasta ja alueesta, jonne olemme menossa. Nyt lähden ulkoilemaan kotimaan kauniiseen iltaan...

Matkan suunnittelua

Eräänä talvi-iltana mieheni mainitsi ilmoitusluontoisesti, että ensi kesänä lähdemme muuten Keniaan. Ahaa, vai niin, että Keniaan.  Tarkemmin asiasta keskusteltuamme ilmeni, että mieheni kollega oli pyytänyt meitä perheensä mukaan Keniaan työskentelemään Kendy Bayn adventistikirkon sairaalaan. Samalla reissulla voisimme tehdä muutaman päivän safarin Masai Maran kansallispuistoon.
Alkuun en ottanut matkaa aivan tosissani, mutta kun tarjous toistui, rupesimme varovaisesti suunnittelemaan reissua. Keniaan, onkohan se turvallista?


Kävin ulkoministeriön sivuilla ja siellä varoiteltiin tietyistä alueista, minne ei saisi mennä...ei lähelle Somalian rajaa, ei rannikolle, ei Nairobin tietyille alueille...liikkumista pimeässä tulee välttää jne. Ja käärmeitä...käärmekammoni on aina ollut melkoinen, mutta tutustuessani netin kautta Kenian käärmeisiin, alkoivat kotimaan kyyt tuntua aika pieniltä tekijöiltä. Eli aika erikoisesta suunnasta lähestyin kohdetta - etsin vaaroja ja uhkia!


Kun saimme tarkemmin tietää kohteen ja alueen, minne menisimme, rupesin tosissani etsimään tietoa...ja kiinnostukseni alkoi kasvaa!