Hei taas!

Eilen tuli yllättäen vapaa iltapäivä, koska sairaalasta olivat "sattuneet antibiootit loppumaan", eli kukaan ei ollut välittänyt niitä hankkia. Silloin ei tietenkään voi leikatakaan ja Tapio neuvotteli tiukasti johdon kanssa, että leikkaukset loppuvat tähän, ellei antibiootteja ilmaannu. No tänään oli sairaalan apteekki  niitä pullollaan! Ja oli myös tiukka työpäivä. Miehet ja Hilve ovat vielä leikkaussalissa, me Laurenin kanssa lähdettiin ennen viittä pois. Itse olin tänään kierrolla vaihtamassa sidoksia Hilven kanssa, leikkaussalissa avustamassa ja myös valokuvaamassa erästä liikuttavaa leikkausta. En tiedä voinko sitä tässä kertoa, ehkä kerron siitä myöhemmin...

Tänään olin myös seuraamassa synnytystä, koneet eivät olleet riesana synnytyssalissa ;) Paljolti samalla tavalla synnytystä hoidettiin kuin Suomessakin. Imuna toimi samanlainen pumppu, joka taitaa olla niistäjänä vauvoilla meillä. Ääniä ei kuunneltu missään vaiheessa ja multiparallakin kohdunsuuta tarkastettiin 4 tunnin välein. Eli rauhassa sai edistyä itsekseen, eikä ktg hälytellyt vedenmenon jälkeenkään.

No, koska eilen oli siis yllättäen vapaa iltapäivä, huristelimme rämällä pakettiautolla kaikki 8 henkilöä Kisumuun, eli isompaan kaupunkiin reilun tunnin ajomatkan päähän. Toreilla tingittiin kangaspalasista ja lapset ostivat puueläimiä ja koruja myytäväksi Suomessa. Tosin me ostettiin jo illalla heiltä muutamia näistä tuliaisiksi, kun torilla oli huomattavasti hankalampaa katsella rauhassa. Niin ja jotenkin siellä kojuilla ne näyttivät rihkamilta, mutta asunnolla aivan kivoilta. Tosin aikamoisen voiton tenavat käärivät! ;)

Nyt meillä on tuolla kämpillä kampaaja. joka tekee pikkulettejä pidennyksineen. Olen pohtinut, tohdinko ottaa, kääääk???? Maksaisi ihan 7-10 euroa ja olisivat aidot afrikkalaiset. Kaikki meidän porukan femalet ottavat ne. Mut sopiiko ne tulevalle mummolle?;)

Tänäänkin on herätty kuuden jälkeen, kuten joka aamu ja nukkumaan mennään viimeistään kymmeneltä. Eikä yhtään ole tarvinnut unta houkutella. En ole ehtinyt myöskään kuvia siirtämään, enkä ole varma onnistuuko se ylipäätään - tämä on sairaalan rakennusinsinöörin (Pekan) toimistossa oleva kone.

Mutta kirjoittelen taas joku päivä, asiaa olisi paljon, mutta päästän Laurenin vuorostaan koneelle.

Kohta lähdemme illalliselle, siellä on todennäköisesti riisiä, soijaa, papuja yms. kuten joka päivä. Keittiöön emme uskalla juuri astua, koska se on torakoiden kotikenttää...

Voikaa hyvin!

Päivi