Kotona!

Jatkan aluksi siitä, mihin viimeksi jäin...


Ompelija kävi keskiviikkoiltana tuomassa mekkoja...ne olivat hirveitä! Ei tiedetty itketäänkö vai nauretaanko..mekot menivät korjattaviksi. Muutama ihan kohtuullinen oli lopputulos...kuka haluaa aitoja afrikkalaisia mekkoja? :)


Torstaiaamuna lähdettiin safariautolla kohti Masai Maran kansallispuistoa. Kyllä köröteltiinkin, monenlaisia teitä ja hökkelikyliä ja Kisin kaupungin sekamelskaa. Loppumatkasta ruvettiin pongailemaan eläimiä, ensimmäinen taisi olla seepra. Melkein 9 tunnin ajon jälkeen saavuimme Fig tree campiin. Telttamme sijaitsi joen partaalla ja joessa asusti hippoja ja krokoja. Teltan takaosaan oli rakennettu ihan siisti vessa ja suihku. Yöllä telttaan kuului virtahepojen karjahtelua.


Jo tuloiltana kävimme ensimmäisellä ajelulla savannilla. Nähtiin paljon elefantteja, antilooppeja, virtahepoja ym. Seuraavan aamun ajelulla seurasimme aitiopaikalta savannin jokapäiväistä näytelmää: leijonalauma söi muristen ja karjahdellen puhvelia. Lähistöllä odottivat vuoroaan hyeenat ja sakaalit ja läheisessä puussa korppikotkat. Aivan kuin luontofilmissä olimme nähneet. Ilta-ajelulla leijonat olivat poistuneet, ne maata kellottelivat mahat täynnä läheisessä heinikossa ja hyeenat, sakaalit ja korppikotkat olivat aterioimassa. Kuului aikamoinen rouske, kun hyeenat purivat luita poikki. Norsulaumaa seurattiin myös ja paljon muitakin eläimiä nähtiin.


Aamuajelun jälkeen loikoilimme reilun tunnin pienen uima-altaan äärellä lueskelemassa - tämä olikin ainoa auringonottosessio koko reissulla :) 


Ilta-ajelun jälkeen mentiin illalliselle ja olimme sopineet ravintolan porukoitten kanssa yllätyksestä 50-vuotiaalle Tapiolle. Illallisen jälkeen tanssivat ja maalatut alkuasukkaat tulivat keittiön ovesta ja kantoivat kakkua, jossa luki Happy birthday Tapio. Tapsa oli tosi yllättynyt ja iloinen!


Seuraavana aamuna aloitimme kotimatkan. Alkumatkasta vierailimme masai-kylässä, joka oli - no - aika kamala. Majat oli tehty lehmänlannasta ja ne olivat pimeitä ja savuisia. Osa eläimistä asui samoissa tiloissa. Likaiset lapset istuivat lantaläjien keskellä, kärpäsiä silmät täynnä. Naiset kantoivat vesiä ja tekivät taloustöitä, miehet palloilivat värikkäissä masai-huiveissaan. Heimon jäsenten arvo näkyi korvanlehtien koristelussa - montako leijonaa on tappanut jne. Korvanlehdistä tosin ei voi oikein puhua, ne oli rei'itetty ja venytetty niin, että ne roikkuivat melkein olkapäällä. Kylässä oli polygamia, eli miehellä voi olla useampiakin vaimoja ja vaimot nukkuvat eri majoissa. Mies sitten illan tulleen miettii, mihin mökkiin menisi.


Paluumatka olo piiitkä, piiitkä ja pölyinen. Iso osa matkasta ajettiin pitkin pientaria, koska tie oli niin huono. Kun päästiin lopulta päällystetylle tielle, se johti halki kauniiden maalaismaisemien, teeviljelmiä oli vuorten ja kukkuloiden rinteillä. Kun sitten viimein saavuttiin Kisumun lentokentälle matkaa oli tehty noin 9 tuntia. Kun pyyhkäisin kasvojani nenäliinalla, se muuttui aivan hiekanruskeaksi. Nenä ym. oli täynnä hiekkaa. Väsyneitä lensimme Nairobiin ja siellä yövyimme ystävällisen lääkäripariskunnan kodissa ja aamuvarhaisella taas sitten lentokentälle. 


Lento Nairobista Lontooseen oli elämäni hankalin lentomatka. Lento kesti 9 tuntia ja heti alkumatkasta minua rupesi paleltamaan aivan valtavasti, tärisin ohuiden vilttien alla. Sitten tuli myös pahoinvointia, mutta onneksi ei ripaskaa, se olisikin ollut hauskaa lentokoneen vessassa. :) No Lontooseen saavuttiin kymmenen minuuttia myöhässä ja jatkolento oli ylibuukattu, joten osa porukastamme jäi siis Lontooseen yöksi. Olipa hauskaa, kun kuume rupesi jälleen nousemaan siellä kentällä. Järjestelyt tuntuivat kestävän vaikka kuinka pitkään, mutta lopulta pääsimme siistiin lentokenttähotelliin ja minä painuin peitteiden alle vaatteet päällä. Yöllä havahduin jossain vaiheessa ja jätin farkut pois. Aika kiva pitää samoja vaatteita monta päivää :) Illalla aloitin myös malarialääkityksen 4x annoksella ja Zithromax-kuurin, jos tauti olisikin jokin vatsapöpö. Aamulla pystyin jo syömään vähän jogurttia ja tämä matkustuspäivä onkin jo ollut helpompi. Nairobissa pistin kuumemittarin ruumaan meneviin tavaroihin, joten sitä ei (onneksi) ollut käytettävissä korkeimpien kuumepiikkien aikan. Tänään, kun oli vain lievä vilu, oli lämpö enää 38,4. Ostimme siis mittarin uuden Lontoosta. 


Helsingistä Joensuuhun ajelu oli ihanaa läpi alkukesäisen vihreän maiseman. Vaikka kunto ei vielä paras mahdollinen ollutkaan, olin niin innoissani päästessäni kotiin. Tavarat jätettiin pihalle myrkytykseen ja kohta seisoin lämpimän suihkun alla piiitkäään!!!


Paljon on vielä pureskeltavaa tällä matkalla nähdystä ja koetusta. Voimattomuus kaiken edessä on yksi asia: et voi mitenkään parantaa näiden lasten elämää, mutta hetkellistä iloa voit tuoda. Päätimme ottaa autettavaksemme pienen 8-vuotiaan tytön, joka oli ollut sairaalassa kädet paketissa tammikuusta lähtien. Käsien paketointiin oli järkyttävä syy. Tytön äidiltä oli hävinnyt 20 sillinkiä, eli 0,2 euroa. Hän epäili tytön ottaneen rahan ja kostoksi hän hankki parafiinia ja petrolia ja sytytti tytön molemmat kämmenselät palamaan. Hilve teki ison työn korjatakseen vahinkoja. Yksi sormi jouduttiin poistamaan ja laittamaan ihonsiirteitä ja rautapiikkejä käsiin. Nukutusainehorteissaan tyttö huusi: mama, mama, why?
Hän on fiksu tyttö, osaa jo lukea englanniksi ja oli siis käynyt 2-3 vuotta koulua. Ostimme hänelle kirjoja ja annoimme vaatteita. Oli hellyttävää nähdä, kun hän sitten nukkui Nalle Puh -huivi ja pehmolelu kainalossaan. Isoäiti oli lapsen luona sairaalassa, oma äiti oli paennut poliiseja.


Ainoa tapa auttaa tämänkaltaisia lapsia on maksaa lukukausimaksut johonkin sisäoppilaitokseen ja kustantaa hänelle kouluvaatteet. Kouluvaatteet maksavat jonkun kympin ja lukukausimaksut hieman enemmän. Tämä voisi olla hyvä projekti vaikka työpaikallamme.


Nyt lähden nukkumaan omaan pehmoiseen sänkyyn ja laitan huomenna kuvia tulemaan.