tiistai 5. kesäkuuta 2012

Kendu Bayssa

Jambo!

Tervehdys helteisestä Keniasta. Matka meni hyvin, vaikka pitkä ja puuduttavahan se oli. Kisumusta meidät haettiin henkilöautolla ja sairaalan ambulanssilla. Hieman jännittävä tämä automatka oli, tiellä oli "hidasteita", jotka olivat todella korkeita - auto kierteli niitä poikittain ja penkan puolelta - välillä sitten mittari nousi 120 tasolle. Tienvarrella oli paljon karjaa, vuohia ja nautoja, joita paimenet paimensivat ja paljon kojuja ja ihmisiä värikkäissä vaatteissaan. Loppumatka oli kiemuraista ja kuoppaista soratietä, mutta hyvin perille päästiin.

Asumme isossa talossa, jossa siis yhdessä huoneessa Hakalat, yhdessä Laura (au-pair Keniasta, hoitaa lapsia) ja Lauren (Hakaloiden ystävä USA:sta) ja yhdessä me. Taloudenhoitajamme on Pamela ja myös kahden naapuritalon asukkaat tulevat aterioimaan meidän taloomme. Naapurissa asuu Pekka, joka valvoo uuden leikkaussalin rakentamista ja hänen vaimonsa Pirkko, joka toimiin paitsi sihteerinä, myös "yleismiesjantusena" ja hän tietää kaiken tietämisen arvoisen Kendu Bayn sairaalan alueen käytännöistä. Nukumme hyttysverkkojen alla alkeellisessa huoneessa, suihkua ei ole, mutta hanasta tulee vettä vatiin. Aika likaista on ja talossa on torakoita. Yksi meni Sinin lainaamaan matkalaukkuun eilen, mutta Hilve otti sen illalla pois ;)

Eilen oli sitten ensimmäinen työ- ja tutustumispäivä Kendu Bayn sairaalassa. Aamulla olin mukana lääkärinkierrolla pediatrisella osastolla. Tapio ja Hilve tutkivat pieniä potilaita, päättivät ketä leikataan sinä päivänä ja tarkastivat Tapion ja Erkin viime viikolla leikkaamia potilaitaja vaihtoivat sidoksia. Suuri osa lapsista on CP-vammaisia, joilla on vaikeita virheasentoja raajoissa. Myös palovammapotilaita on paljon. Juha toimi kirjurina ja edellisviikolla hän avusti leikkaussalissa ja tutki sisätautipotilaita.

Kierron jälkeen menin Maternity-klinikkaan, joka piti siis sisällään odotukseen ja synnytykseen liittyviä tiloja. Tästäkin vierailusta voisin kirjoittaa melkein kirjan, mutta koetan tiivistää näkemääni muutamaan lauseeseen. Tilat olivat hyvin vaatimattomat, mutta niitä siivottiin ahkerasti. Sänkyjen päällä oli vain tummanvihreät keinonahkapäällysteet. Henkilökunta oli hyvin ystävällistä ja kertoi mielellään työstään. Kätilöt olivat miehiä, muutamia naisia näkyi myös, suurin osa sh-opiskelijoita. Tavallisesti Keniassa synnytetään kotona, mutta jos tilanne komplisoituu, hakeudutaan sairaalaan. Usein joudutaan sektioon edes äidin pelastamiseksi. Toinen syy kotisynnytyksiin on raha, jos tulee sairaalaan, se maksaa hieman. 
Osastolla oli edellisyönä sektoitu nainen kaksosten kanssa, siellä hän hoitajan avustuksella pesi vauvojaan. Osastolla oli myös erillinen ikkunallinen koppi, jossa oli keskoskaappi. Siellä yksi suloinen 7-kuinen vaiva uinui. Osa isosta huoneesta oli väliseinällä jaettu odottaville, osa synnyttäneille. Pieni huone oli myös eristyspotilaille.

Tämän jälkeen menin leikkaussaliin ja Juha poisti pieneltä alle yksivuotiaalta tytöltä ylimääräiset sormet. Tälle pienelle tytölle vein leikkauksen jälkeen Eliaksen antaman lelun, eli se meni tärkeään kohteeseen. Pieniä vaatteita annan lastenosastolle ja synnytyssalin vauvoille.

Illansuussa kävimme vammaisten koulussa ja asuntolassa. Veimme kyniä, kumeja ja kirjoja sekä ilmapalloja, joista syntyikin tosi riemu! Lisäksi annoimme koripallon ja jalkapallon ja miehet haastoivat pojat jalkapallo-otteluun perjantaina. Tästä käynnistä jäi mieleen leveät hymyt ja surulliset silmät...

Illalla kävimme saunassa :) Naapurin pihassa oli pieni sauna puun alla ja aaltopellistä tehty suihkukoppi. Kylmää vettä tuli pienenä norona keskeltä suihkua, mutta sain kuitenkin selkääni kasteltua ensimmäisen kerran viime perjantain jälkeen :) Koska oli pimeää, menimme taskulamppujen valossa ja kumpparit jalassa saunomaan - myös suihkussa taskulamppu antoi valoa.

Tänään olin myös kierrolla ja synnytysklinikassa sekä perhesuunnitteluneuvolassa. Sovimme, että lähdemme maanantaina kiertävän mobiiliklinikan mukaan kyliin pitämään neuvolaa.

Mutta nyt täytyy lähteä syömään, kirjoittelen taas lisää ja yritän laittaa valokuvia, joita - yllätys yllätys - on otettu aika paljon.


päivi




6 kommenttia:

  1. Tippa tuli linssiin lukiessa. Varmasti reissu tulee olemaan mielessä pitkään! Voikaa hyvin!

    <3: Sini

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sini! reissu tulee VARMASTI olemaan mielessä pitkään...

      Poista
  2. voi miten ihanaa...ja koskettavaa olen aina haaveillut lähteväni joskus kyseiselle matkalle mutta ei ainakaan vielä ole tulut tilaisuutta. MAhtavaa että pienikin apu on suuri apu avunsaajalle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi! Todellakin...pienikin apu vaikka yhdelle tai muutamalle lapselle tuo ilon heidän silmiinsä ja ainakin pieniä onnen hetkiä, joita muistella. Ja tuo tunne on molemminpuolinen.

      Poista
  3. Kiitos Päivi T mukavasta raportista. Olin itsekin Kendu Bayssä ja Baratonissa röntgenasioissa muutama vuosi sitten ja tuli haikea olo ja halu sinne taas käymään. Kendussa on aina kuumaa, sen huomasin. Baraton on korkeammalla ja siellä ei ollut niin hikistä. Baratoniin jäi monta ystävää sairalahenkilökunnasta ja heitä kaipaan. Samoin oli Joensuussa sairaanhoitaja Kendusta leikkaussalissa useita viikkoja.
    Olipa kiva muistella menneitä blogisi innostamana.
    terveisin Ritva

    VastaaPoista